They will not control us / We will be victorious

Humanity-rannekkeet selvisi Tallinnan reissusta, kuten myös uusi vihreä Antti Asplundin cross. Vihreä? Vääränvärinen. Kävin tuossa yksi päivä ex-työkaverin kanssa kahvilla ja sain lumimyrskystä huolimatta hänet raahattua Iso-Roballe Antin liikkeeseen mukaani hakemaan uutta korua kadonneen tilalle. Liikkeen ikkunasta näkyi pienen tilan keskellä pöytä, jossa istui porukkaa tärkeän näköisenä ja itse suunnittelija oli palaveeraamassa myös. En sitten uskaltanut mennä sisälle. Säälittävää. Toisesta liikkeestä löytyi vihreä tilalle ja saa nyt luvan kelvata.

* * *

Olen saanut oivalluksen! Musen levyt on tullut ostettua vuosia sitten, mutta olen kuunnellut oikeastaan vain muutamaa biisiä silloin tällön. Nyt se sitten iski ihan kertaheitolla uuden Resistance-levyn ja erityisesti Uprising-biisin myötä.  Tähän väliin täytyy suositella play.comia, josta saa tilata verottomasti 45 euroon asti ja tilaukset tulevat aina ilman postikuluja. Esimerkiksi Resistance maksaa play.comissa vain 6,49€ ja viikko meni toimitukseen. (Näyttää nousseen 7,99 euroon viikon aikana. No on sekin kaksi kertaa vähempi kuin Suomessa.)

* * *

Elämä näyttää valosalta. Tänään työhaastattelu ja huomenna työhaastattelu. Keskiviikkona saa ladata Lostin kuutoskauden kaksi ensimmäistä jaksoa piiiiiitkän odotuksen jälkeen. Viime kevään eli viitoskauden finaalin jälkeen on tullut katsottua kaikki kaudet taas läpi. Osa jaksoista toista, osa neljättä kertaa.  :-) Torstaina Lontooseen viettämään pitkää viikonloppua. Ihkua!

np. Muse – Uprising

Ja Hiltonissa väki paheksuu, et noi on pelti kii. Höh, otan pekonii.

Arvatkaa sainko sitä työpaikkaa? No vittu en saanut. Se siitä.

Onneksi on sentään piristystä tiedossa. En ole ikinä oikein jaksanut innostua Tallinnan reissaamisesta, mutta viikonloppuna olemme lähdössä sinne hääpäivän viettoon. Yleensä reissussa tulee oltua jossain kämäisessä hostellissa, mutta nyt varattiin neljän tähden hotellihuone mukavuuksineen.

Helmikuun puolella pääsee Lontooseen ja sieltäkin tuli varattua Hiltonin hotelli -50% tammialen vuoksi. Seli seli. Olen tulossa vanhaksi ja mukavuudenhaluiseksi. Hostellista Hiltoniin alle vuodessa. Pelottavaa.

Hukkasin pari viikkoa sitten (ilmeisesti Sydän, sydämen keikalla) Antti Asplundin ristin. En tajua, miten se on voinut hävitä. Olisiko solmu auennut? Tilasin jenkeistä Humanity For All-rannekkeet mustana ja valkoisena. Pääsenkin hävittämään nämä Tallinnassa ihan tuota pikaa.

Painavaa asiaa

Eipä tässä ehtinyt työtön vielä kovin pahasti ryvettyä, kun ensimmäinen haastattelu on jo ylihuomenna. Viime viikolla tuli vietettyä aktiivista yöelämää, koska ystävä Lapista tuli kyläilemään. Vuoden ekat livekeikat tuli koettua myös, Tarharyhmä Tavastialla ja Sydän, sydän Wäiskissä. <3

More to Loven tytöt ne vaan jatkavat julkisuudessa, tällä kertaa juttua on uudessa Hesarissa.  Pepin ja Mimmin blogi kuuluu myös omiin suosikkeihini. Samaistun ylipainoisiin naisiin, jotka eivät jätä elämää elämättä kilojen vuoksi. En ole ikinä ymmärtänyt, miksi etenkin naiset jättävät pukeutumatta kivoihin vaatteisiin, eivät huolehdi hiuksistaan ja kasvoistaan tai hoida itseään, jos painoa on kertynyt. Sitten kun parikymmentä kiloa saadaan laihdutettua, opetellaan meikkaamaan ja mennään kampaajalle, uskalletaan ostaa värikkäitä ja istuvia vaatteita. Jokseenkin surullista.

Hesarissa oli jo aiemmin juttua siitä, että ylipainoiset naiset elävät jatkuvasti jonkinlaisessa välitilassa, joka on tarkoitettu väliaikaiseksi. Ylipainoisena oleminen ei ole normaalia elämää. Laihduttamisesta puhuminen tekee kilot jotenkin hyväksyttävämmiksi, koska niistä on tarkoitus päästä koko ajan eroon.

Tähän törmää muuten jatkuvasti, jos erehtyy naisten kanssa syömään tai kahvipöytään. Etenkin normaalipainoiset miettivät suu vaahdossa tarjoiltavien kaloreita, pohtivat lihovansa ja tunkevat niitä silti naamaansa kauhistellen energiamäärää. Käytös on jokseenkin huvittavaa, myötähäpeällistä ja ärsyttävää. Ei ne ruoan kalorit siitä vähene, että niistä jankuttamisella pitää pilata muidenkin kahvitauko.

Maanantai ei mittää, tiistai ei mittää

Tammikuu käynnistyi taas ihan perinteisesti työttömäksi jäämisellä. Kävin Kluuvin työkkärissä toteamassa kaaoksen muiden akateemisten luusereiden seassa, enkä päässyt ruuhkalta edes ilmottautumaan.  Prkl! Jos nyt jotain hyvää pitää hakea, niin pidän mielelläni pienen hengähdystauon rankan sossuvuoden jälkeen. Lomailtuakin tuli vain kolme viikkoa koko vuonna. Yritän olla stressaamatta. Nyt täytyy nauttia, koska parin viikon päästä ollaan taas (ehkä) työputkessa ilman kertyneitä lomia. Sekös se vasta vituttaakin.

Kasvatustieteen maisterin papereilla voisi edelleen pyyhkiä perseensä, mutta epäsopivat ne on siihenkin hommaan. Stana.

War is over / If you want it

Joulusta tulee jotenkin ristiriitainen olo. Sen kristillinen sanoma lähinnä puistattaa, kuten myös riistokapitalistiset kulutusmarkkinat joulun nimissä. Tunnustan ärsyyntyväni, kun minulta kysytään jouluvalmisteluista. Ai mistä valmisteluista? Toisten joulumieltäkään ei viitsi pilata omalla nurinalla.

Kyllä minä silti joulusta tykkään, omalla tavallani. Pimeimpään vuodenaikaan on kiva rauhoittua ja käpertyä kynttilänvaloon syömään suklaata ja lukemaan. Tosin ajattelin kyllä Tavastiallekin ehtiä joulun aikana. Oikeastaan tämäkin joulu on aika normi pitkä viikonloppu eli rentoutumista, harrastuksia, ruoanlaittoa, parisuhde- ja omaa aikaa ja juhlimista sopivassa suhteessa.  Aion myös skipata ihan suosiolla ainakin joululahjat, joulustressin, joulukortit, joulusiivouksen, joululeivonnaiset ja joulukiireen. Itselleni ostin lahjoja levykauppa X:stä ja just mieleisiä tuli!

Np. John Lennon – Happy Xmas (War is over)

And so this is Xmas
For weak and for strong
For rich and the poor ones
The world is so wrong
And so happy Xmas
For black and for white
For yellow and red ones
Let’s stop all the fight

Mitä rouvalle saisi olla?

Citymarketissa aletaan myydä hieromasauvoja. Hesarin keskustelun kommentit aiheesta ovat ihan uskomattomia typeryydessään.

“Kyllä alkaa mennä sairaaksi tämä liberalismi!… …Näillä motorisoiduilla felluksilla saadaan normaali seksi tuntumaan täysin riittämättömältä. Eli rajummat ja isommat koneet kunnes paikat putoilevat hampaista. Sairasta kerta kaikkiaan. Ei terve parisuhde kaipaa apuvälineitä eikä pornovideoita. Jos tällaisia haluja ilmenee niin on syytä hakea apua ammattiauttajilta. Eiköhän nämä vehkeet sovi enemmän lesboille ja homoille?”

“Ei lasten kanssa voi mennä tällaisiin kauppoihin, jossa tarjotaan näytetään lihatiskin vieressä kaiken maailman lihalliseen irstailuun ja hedonismiin kiihottavia välineitä. Mitä sitä lapsillekin tällaisista välineistä sanoo?
Toivottavasti S-kauppa ei alennu tällaiseen kuluttajan aliarvioimiseen. Meidän perhe ainakin vaihtaa Prismaan. Siellä myydään suomalaista maitoakin.”

“Pöyristyttävää! Seksistä on tehty epäjumala nykyisessä yhteiskunnassa. Joka paikka tihkuu ällöttävää seksiä. Kuinka perhemarketit voivat vajota näin alas. Seksin myötä maailmassa on paljon rikollisuutta, väärinkäytöksiä, avioriitoja ym. Hyvästi Citymarket. Tämä ei ole enää minun perheeni ruokakauppa.”

Onhan nämä provoja, onhan?

Elävä ihmisjumala on lähtenyt vähän bailaamaan

Nyt tuli tehtyä kyllä iso moka. Samae Koskisen Elossa on julkaistu myös vuonna 2009 ja sitä on tullut kuunneltua varmaan kaikista eniten.

Baarien testaus jatkuu, eilen käytiin viime viikolla avajaisia viettäneen Ruman avajaisissa, josta taitaa tulla ainakin jonkin asteinen kantapaikka. Musiikki on paikan vahvuus, indierock ja -pop pääosissa ja tanssilattia ihan täynnä jo puolilta öin.  Täällä yöelämä on toisinaan aikaa jäykkää ja erityisesti se on sitä ydinkeskustassa. Eilinen meno yllätti positiivisesti. Soittolistalla oli ainakin Risto, Mew, Muse, Faithless ja tanssahdeltuakin tuli pitkästä aikaa. Vessojen sisustus oli aika mielenkiintoinen. Siellä istuskellessani naapurin vessasta pääsi säikähtänyt kiljaisu, jonka pitkät naurut päälle.

Tänään oli velapalstalla linkki Kaksplussan keskusteluihin, joita jäin huvittuneena lukemaan ja hämmästelemään uusavuttomien määrää.

“Minkä ikäiset teillä on alkanu käyttää deodoranttia?  Ja millaista? Pojalla ei mikään hiki haise vaik miten urheilis (käyt tietysti silti suihkussa urh. jälkeen). Luokkakaveri 4.lk käyttää, suihkutettavaa, mut mun mielestä se ei ole hyväksi lapsen iholle.”

“Juuston ensimmäiset siivut syöttekö ne? Meillä menee roskiin.. …mä en vaan tykkää siitä ajatuksesta, että ne ovat pakkausmuovin kanssa kontaktissa.”

“Voinko mä ostaa pleikkarin ja singstarin vai vihaavatko naapurit mua sen jälkeen? Rivarissa asutaan ja niin kovasti laulattaisi…mitenköhän hyvin mun hoilotus mahtais kuulua naapuriin?”

Siinäpä haastetta kerrakseen.

P.S. Niin siellä vessassa oli homopornokuvia seinät täynnä!

Gogolinkadulla on helppo hymyillä

Vuoden kolme parasta levyä? No tietysti Itkevän tytön Meri, joka alkaa avautua päivä päivältä enemmän.

Kun kävelet kohti minua / muu maailma näyttää mykkäfilmiltä

Kun kävelet kohti minua / taustalla soitetaan Shostakovitsia

PMMP – Veden varaan. PMMP ei yksinkertaisesti pysty tekemään mitään keskinkertaista tai edes ihan kivaa.  Paras biisi on yhtä aikaa hauska ja ankea Pariterapiaa.

Kiireesti terapiaan / et mä en petä sua
Nyt se tutkitutetaan / mikset sä haluu mua
Ei riitä yks kerta vuodessa / jos on ihan terve

Ja kolmantena tulee mieleen Riston Sähköhäiriöön, joka on ehkä parasta Ristoa tähän asti. Ainakin levyn kokonaisuutena. Elävä ihmisjumalakin on levyn hittinä yhtä kova kuin aiemmat Discopallo tai Rakkauden rock.

Elävä ihmisjumala on lähtenyt vähän bailaamaan!

(Tuolla oonkin ihan paikan päällä katsomassa keikkaa. Oli hieno päivä!)

Threadless is priceless

Olen ihastellut moneen kertaan Threadlessin t-paitavalikoimaa. Tilaus on jäänyt tekemättä lähinnä siksi, että en halua maksaa ylimääräisiä veroja saadakseni ostaa ulkomailta vaatteita. Se on ärsyttävää ja epäreilua. Tässähän on ~45 euron raja, jonka alle menevästä tilauksesta (postikuluineen) ei tarvitse tulleja maksaa. Kaikki Threadlessin paidat maksavat vielä huomisen 12$ eli noin 8€, joten nyt meni viimein pari kappaletta tilaukseen. On ne hienoja!

Lauantaidiscossa

Helsingissä asuessa on ollut kovasti ikävä Oulun nelivitosta ja ylipäätään baari-iltoja pohjoisessa. Nelifemmassa oli aina kivaa ja ruuhkaisella tanssilattialla tuli heiluttua aamuun asti. Helsingistä en ole löytänyt kivaa rockhenkistä paikkaa, jossa pääsisi tanssimaan. On the Rocksissa on tylsää ja turhaa tärkeilyä ilmassa. Eilen kävin testaamassa Tavastian lauantaidiscon suurin odotuksin.

Vähän jäi ristiriitaiset fiilikset. Tanssilattia oli kyllä täynnä ja ihmiset juhlatuulella. Iso sali jäi kuitenkin jotenkin etäiseksi ja ihmisiä oli vähän liikaakin. Salista tuli mieleen ala-asteen urheilusali muksudiscoineen sillä erotuksella, että limupullot oli vaihdettu kaljatuoppeihin. Ehkä ei tarvitse ihan heti ainakaan mennä uudestaan.

Jokohan on muuten pikkujouluaika? Sekin vaikuttaa siihen, ettei baarissa viihdy. Siis kun ravintolat täyttyvät keski-ikäisestä toimistoväestä, jotka pääsevät kerran vuodessa irtautumaan kotiympyröistä ja päättävät juhlia senkin edestä. Sitä on kamalaa katsella.