Olen ihastellut moneen kertaan Threadlessin t-paitavalikoimaa. Tilaus on jäänyt tekemättä lähinnä siksi, että en halua maksaa ylimääräisiä veroja saadakseni ostaa ulkomailta vaatteita. Se on ärsyttävää ja epäreilua. Tässähän on ~45 euron raja, jonka alle menevästä tilauksesta (postikuluineen) ei tarvitse tulleja maksaa. Kaikki Threadlessin paidat maksavat vielä huomisen 12$ eli noin 8€, joten nyt meni viimein pari kappaletta tilaukseen. On ne hienoja!
Helsingissä asuessa on ollut kovasti ikävä Oulun nelivitosta ja ylipäätään baari-iltoja pohjoisessa. Nelifemmassa oli aina kivaa ja ruuhkaisella tanssilattialla tuli heiluttua aamuun asti. Helsingistä en ole löytänyt kivaa rockhenkistä paikkaa, jossa pääsisi tanssimaan. On the Rocksissa on tylsää ja turhaa tärkeilyä ilmassa. Eilen kävin testaamassa Tavastian lauantaidiscon suurin odotuksin.
Vähän jäi ristiriitaiset fiilikset. Tanssilattia oli kyllä täynnä ja ihmiset juhlatuulella. Iso sali jäi kuitenkin jotenkin etäiseksi ja ihmisiä oli vähän liikaakin. Salista tuli mieleen ala-asteen urheilusali muksudiscoineen sillä erotuksella, että limupullot oli vaihdettu kaljatuoppeihin. Ehkä ei tarvitse ihan heti ainakaan mennä uudestaan.
Jokohan on muuten pikkujouluaika? Sekin vaikuttaa siihen, ettei baarissa viihdy. Siis kun ravintolat täyttyvät keski-ikäisestä toimistoväestä, jotka pääsevät kerran vuodessa irtautumaan kotiympyröistä ja päättävät juhlia senkin edestä. Sitä on kamalaa katsella.
Eilen oli mielenkiintoiset työmatkat molempiin suuntiin. Aamulla Pasilan asemalla viihdytti hyvin siististi pukuun pukeutunut nelikymppinen mies, joka vuoroin huusi vihaisesti suoraa kurkkua ja sen jälkeen vastasi huutoon itkuisella parahduksella. Itkien hän huusi ainakin jostain Iijoen cowboysta, kunnes alkoi taas puimaan nyrkkiä junavaunulle.
Kotimatkalla taas minua lähestyi mies sen verran tuttavallisen näköisesti, että ehdin jo pohtia kielen vaihtamista englantiin, ennen kuin hän ehti saada suuta auki. No tämä mies kysyikin, huomasinko, kuinka juuri minua katseli maailman kuuluisin kirjailija kävellessäni. Katselin hetken hölmistyneenä ympärilleni, kun mies tuijotti kiinteästi silmiini ja ojensi kirjaansa. Multa jäi se silti ostamatta, vaikka “maailman kuuluisin kirjailija” lupasi laittaa kutsun tuleville Nobelin päivällisille.
* * *
Joku varaili kolmannen Lontoon matkan vuoden sisään. <3
Kävin viikolla katsomaan Samae Koskista Loosessa. Ei olisi pitänyt mennä ollenkaan. Keikka oli hemmetin hyvä ja Samae yhtä ihku kuin ennenkin, mutta keikkaporukka ärsytti sitten sitäkin enemmän. Oli kunnon rockpoliisimeininkiä, kun Punavuoren trendiporukka seisoo ihan paskajäykkänä muurina hemmetin kaukana lavan edustalta. Pidäpä siinä sitten hauskaa itse, kun oma normaali keikkatoiminta näyttäisi siinä tilanteessa siltä, kuin olisi karannut laitoksesta.
Tuli ikävä Sydän, sydämen keikalle riehumaan.
np. Samae Koskinen – 5+2
*Viime viikko oli harvinaisen mukava, veli avovaimoineen tuli syysloman viettoon Helsinkiin. Kiasman Elixir (tekijä Pipilotti Rist) oli aivan ihana. Tulipa maattua Kiasman lattialla ihan luvan kanssa tyynyillä ja “karvamatoilla” katsellen rentouttavia ja provosoiviakin videoteoksia.
Morrison´s osouttautui ainakin niin hyväksi paikaksi kuin sitä on kehuttukin. Annokset oli tosi hyviä ja ihan tajuttoman kokoisia! Olisin syönyt varmaan neljä lounasta burgerannoksesta, kun nytkin tuli syötyä liikaa ja silti jäi puolet syömättä.
Kirjamessujen ryysis sen sijaan oli aika rasittavaa. Itse en löytänyt kuin pari pokkaria, en yksinkertaisesti jaksanut jäädä notkumaan ja taistelemaan kyynärpäätaktiikalla hyllyjen väliin paikasta katsella kirjoja rauhassa. Kaikista pahimpia on ne mummot, joilla on pitsikaulukselliset samettipaidat, muutama hius päässä rullalle föönattuna ja sitä ollaan niin tärkeää ja kulturellia. Ne tunkee joka helvetin väliin ja raivaa tilaa käsilaukulla hakaten.
Pari päivää sitten junaan tuli mummo, joka tunki portaat eteeni, vaikka olin jo portaissa menossa ja jouduin peruuttamaan melkein takana seisovan päälle. Sitten se istui toiselle puolelle vaunua ja sanoi viereiselle, että maailma on pieni, koska niillä oli molemmilla beige takki. Voi jumalauta. Ja sitten se vielä jatkoi, että meille naisille vaatteet on heikkous, eikö olekin? No vieruskaveri sanoi kyllästyneenä, ettei viihdy kaupoissa, mutta mummo jatkoi ja jatkoi, että ymmärtää sen, mutta vaatteet on silti jokaiselle naiselle heikkous. ARRGHH!
Ehkä ostan kirjat jatkossakin divareista ja netistä. (Ja pysyn kaukana epäilyttävän näköisistä mummoista.)
Lontoo on ehdottomasti lempikaupunkini, tuli käväistyä jo toista kertaa tälle vuodelle. Tässä reissun kunniaksi TOP5-listaa.
1. Camdenissa on mahtava tunnelma! Markkinoilta löytyy kaikkea mahdollista rock-, punk-, vintage- yms. kamaa. Rock soi kaduilla ja alakulttuuriporukat ovat omineet alueen omakseen. Baareja ja keikkoja on tietysti myös. Harmi, kun nämä on vielä testaamatta.
2. Pret A Manger. Maailman ihanin kahvila, jossa voileivät ja leivonnaiset samana päivänä käsintehtyjä, eikä täytteissä ole pihistelty.
3. London Pride-olut viihtyisässä englantilaisessa pubissa juotuna.
4. Tate Modern. Tällä kertaa tuli katseltua Picasson taidetta ja Warholin Marilyn-vedoksia. Tyylikäs nykytaiteen museo ilmaisella sisäänkäynnillä!
5. Ihmiset, jotka eivät ole ollenkaan niin jäykkiä, muodollisia tai tylyjä, kuin stereotyyppisesti toisinaan ajatellaan.
Käytiin eilen Rakkautta&Anarkiaa-festareilla katsomassa Saara Saarelan elokuvaa Väärät juuret. Hemmetin hyvä elokuva, suomalaiseksi ainakin. En aiemmin ole ollut kovinkaan liikkis, mutta nyt meinasi surettaa monta kertaa. Johtuneeko sitten omista sekavista sukukuvioista, Oulun ikävästä vai käynnissä olevista japaninlippupäivistä. Elokuva oli siis kuvattu Oulussa. Oli mahtavaa katsoa lumisadetta ja Tuiran siltoja isolta kankaalta. Nyt on kauhea ikävä talviseen Ouluun.
Oulusta oon ja kehtaan sanua, Oulua ei voi kyllin kehua, kaikki sen tietää kuitenki, se on pohojolan valakia kaupunni.
Ennen elokuvaa jaettiin palkintoja – parhaan animaation palkinnon voitti Leena Jääskeläisen Vaihdokas. Animaatio sai minut entistä vakuuttuneemmaksi halustani pysyä lapsettomana. Pätkä käsitteli synnytyksen jälkeistä masennusta. Sterilisaatioon pääsyä saa odotella vielä reilut pari vuotta. (Mielenkiintoisia muuten nämä ikärajat Suomessa. Vajaa kolmekymppinen ei saa iän perusteella sterilisaatiota, koska on siihen nuori. Eikä myöskään aborttia iän perusteella, koska on yli 17-vuotias ja alle 40-vuotias.)
Illalla Scandinavian Music Group Virginissä. \o/
np. Scandinavian Music Group – 100 km Ouluun
Tänään vituttaa TOP3
3. Jääkiekkoilijan vaimo. Töissä tulee näperrettyä toimeentulolaskelmien kanssa ja pyöriteltyä tiliotteita, joissa saldo on hädin tuskin kokonaista euroa ja ruokittavia lapsia on koti täynnä. Sitten joku kermapersemiljonääri kehtaa tilittää, että yhyy kun on niiiin vaikeeta kasvattaa lapsia, kun meillä on liikaa rahaa ja lapset ei ehkä tajua, että kaikilla ei. Hoh hoi.
2. Puoliksi sairaana olo on monta kertaa pahempaa kuin sairaana olo. Päivät jaksaa töissä joten kuten, mutta illat menee koomailessa sohvalla. Kaksinkertaisen tylsää. Saapa nähdä, miten käy huomisen Kallion baarikierroksen. Perhana.
1. Viereen tunkenut paksu täti linja-autossa. joka tulee 3-4 laukun kanssa viereen istumaan, vaikka tyhjiä paikkoja on vaikka muille jakaa. Ensiksi tungetaan suurin osa laukuista jalkatilaan ja kenkieni päälle. Sitten istutaan täydellä painolla penkkiin, niin että jysähtää ja ei yhtään haittaa, vaikka runnoo vieressä istuvan lantion samalla. Seuraavana otetaan isoin laukku syliin ja puristetaan rystyset valkoisena edessä istuvan niskatukea ja tungetaan kyynärpää vieressä olijan eteen. Sen jälkeen vähän aivastellaan, yskitään, röyhtäillään, haistaan pahalle ja tehdään raivostuttavia rykimisääniä koko vitun matka. Kun bussi tulee päättärille, odotetaan että koko saatanan bussi on tyhjä ja aletaan pikkuhiljaa keräillä laukkuja, jotta se vieressä istujakin pääsee ehkä pois vielä samana päivänä, kun tankki lyllertää kasseineen oville ja tukkii tien kokonaan. PERKELE!
Joo ei muuta tänään. Muuten ihan kiva päivä. ^_^
We! Oui! Wii! Oon ihan koukussa. Parit treenit tullut vedettyä Wii Fitin kanssa, löysinpä viimein sopivan kuntoilumuodon itselleni. Olen ehkä maailman kilpailuhenkisin ihminen, joten saadut pisteet ja tähdet suorituksista tsemppaavat kovasti. (Tässä vaiheessa voidaan unohtaa myös se, että olen nopea innostumaan ja unohtamaan. MUTTA olen lenkkeillyt kesästä asti, vaikka en siitä erityisemmin pidäkään. Miksi siis en jaksaisi Fitiä, joka oli mahtavaa jo ekalla kerralla?)
Kylläpä taas jaksetaan jeesustella, kun NAINEN on ollut BB-talossa seksuaalisesti aktiivinen. Alkoi vituttaa BB-keskustelut sen jälkeen. Seksin harrastaminen kun tekee Minnasta huoran, vosun, lutkan ja mitäs muita kivoja nimiä niitä naisille onkaan. Se, että Kätlin heiluu talossa 24/7 perse paljaana bikinihousuissa ei ole mitenkään tyrkkyä tai halpaa, mutta jos kahdestaan erillisessä huoneessa ja peiton alla harrastetaan seksiä, niin se on tekopyhistelijöille liikaa.
Tätä onkin jo odoteltu ja vielä pitäisi muutama viikko jaksaa uuden levyn julkkareihin. Pikku kukka – Hiljaisuus
Laiska bloggari ilmottautuu. Olen kirjoittanut aiemmin, että olemme vaihtaneet miehen kanssa asuntoa ahkerasti. No nyt tuli mieleen, että pitäisi saada kolmio kaksion sijaan. Muutettiinkin juuri naapuriin ja saatiin reilut parikymmentä neliötä lisää. Huippua.
Onko Big Brother ollut ihan aikuisten oikeasti noin huono jo aiempina vuosina vai onko minusta kenties tullut kukkahattutäti ammattini myötä? Siis tuntui oikeasti ihan kamalalta katsoa ensimmäisen illan menoa. Sitä kammottavaa perseenpyörimistä (=tanssimista) ja teennäistä kiljumista ja hirveää esittämistä kameran edessä. Ihan kamalat myötähäpeät iski päälle. Ja se ainainen hihihihi-ootko-bi-homo-hetero-siis-hihihi-oot-vai-ai-näytänx-mä-niinq-en-oo-vitun-homo! Joka helvetin vuosi aletaan ensimmäisenä kyselemään sinkut, varatut ja suuntautumiset. No joo, on se silti psykologisesti mielenkiintoista, kun joku romahtaa. Sitä odotellessa. (oon kauhee)
Ai niin, uskoni Maj Karmaan on palautunut! Toissa viikonlopun keikka oli ihan loistava. Uudet biisitkin toimivat pikkuhiljaa. Olen taas fani!
np. Maj Karma – En tahtoisi olla täysi ääliö
