Meidän toinen kissakaan ei jaksanut vappua selvinpäin. Se löysi päihtymyksensä tiputtamalla kukkaruukun, kaivamalla sieltä multaa ja sitten söi sitä ja kieri sen päällä jokseenkin sen näköisenä, että olisi vetänyt muutakin kuin pulkkaa. Toinen kissa katsoi vieressä, kunnes tämä aineissa oleva koppasi sitä pari kertaa tassulla päähän. Näinhän se vappu menee.
PMMP:n torstain keikka oli hemmetin hyvä – niin kuin aina. Silti tunnin keikkailun jälkeen tuli sellainen olo, että haetaan kuohari narikasta ja lähdetään rantaan fiilistelemään. 40 minuutin päästä paikalle säntää paloautoja ja ambulansseja, jotka kysyvät, mihin mies on hypännyt. Siinäpä sitten ihmeteltiin, ettei täällä mitään miestä ole hypännyt. No, olipa kuitenkin. (Miten nyt sitten veteen päätyikään.)
Taas on ollut sikoja liikkeellä, olisiko sitten sitä sikainfluenssaa? Perkele, että rasittaa tuollaiset mottipäät!
P.S. Otsikko mun uudesta lempibiisistä.
Otsikkosi Le corpse de franenvittuedesyrittääkirjoittaaoikein -yhtye on muuten loistava! Löysin heidät viime kesänä ja haastiksenkin tein. Harmi etten tajunnut myydä sitä artikkelia kenellekään, nythän tytöt ovat jo Imagen kannessa. Mukavia tyttöjä ja loistavaa musaa! Niin ja tykkäsin tosta kissatarinastakin.
Le Corps-joo-just-se on huippu. Ankkarockiin pääsee katsomaan viimeistään livenä. \o/